ASIAKASPALAUTETTA

VAIKKA ILMAN PIKKAREITA

Istuskelen tyytyväisenä uusi mekko ylläni viileällä parvekkeella, mutta ei palele. Oikeastaan tuntuu kuin ylläni ei ihon lisäksi olisi mitään muuta. Paitsi vihertävää pellavan ja puuvillan pehmeää sekoitusta.

Heli Barić, alun perin tuotantotalouden diplomi-insinööri, on keksinyt puuhailla elämänsä aikana monenlaista, ja nyt hän on luonut pukimia, joihin entinen vaatefriikki on retkahtanut tyystin. Minäkin kaavailin nuorena itselleni vaatesuunnittelijan uraa, ompelinkin äitini, vaatekauppiaan opettamana, mutta maailma päätti toisin. Se teki minusta vuosikymmeniksi himopukeutujan ja shoppailijan, joka lopulta oli hukkua halpamuotiin, ostelusta kun tuli parempi mieli.

Siellä ne roikkuivat, nuo huolimattomasti hursitut ja paljolti keinokuiduistakin kokoon pannut retaleet, joille ei lopulta löytynyt muuta käyttöä kuin kirpputorin tanko tai sekajäteastia. Minä haaveilin vaatteista, jotka olisivat kantajansa yllä ja suojana eivätkä riesana puristamassa ja rutistumassa, venymässä ja hankaamassa, ja joiden alle ei ainakaan kotioloissa välttämättä tarvitse liivejä ja pikkareita. Vaatteista, jotka kelpaavat kutsuille, ravintolaan, toppatakin alle, mutta yhtä hyvin lepotuoliin television äärelle.

Ja tapahtui niin, että Heli Barić muutamia vuosia pohdittuaan ja kokeiltuaan ojensi käsiini juuri sellaisia vaatekappaleita. En ole sen jälkeen juuri muuta ylleni pukenut. Ehdin käyttää nilkkojen tienoille yltävää mekkoakin kotiasuna runsaan viikon, ennen kuin kävelin se ylläni kustantajan syyspippaloihin ja tulin siellä mainituksi "illan tyylikkäimpänä naisena".  Olin toki lisännyt pari korua ja kammannut tukkani ja huiskaissut vielä meikkiäkin.

Helin 2wooU on hämmästyttävä startti vaatetuotannolle: onnistui! Tuotenimi vain on niin hankala, että minulla on siinä tekemistä, ja olen mielipiteeni ilmaissut, mutta mitäpä tuosta. Tärkeintä on se, että nämä asut on tuotettu eettisesti ja ekologisesti ja kauniisti, ja että niiden kantaja on niiden herra eikä päin vastoin. Halpaostelun olen tyystin lopettanut enkä ole pariin vuoteen hankkinut muutakaan, onhan minulla nyt nämä. Kun likaantuvat - eivät muuten rupea haisemaan niin kuin puuvilla - saavat pyöriä koneessa ja sitten kuivurissa, ja hetken kuluttua ne voi taas pukea päälle. Suosittelen.

– Raija Oranen, kirjailija